EKS
Eksistentialismi
Olet jo valitsemassa sitä henkilöä, joksi tulet.
Tässä ei ole piilotettu minää, jonka piti kaivaa esille, ei olemusta, joka odottaa kunniamista. On vain henkilö, joka nousee ja lukee mitä kirjoitit, ja henkilö, joka taittaa paperin ja istuu takaisin — ja nuo ovat kaksi eri henkilöä, eivät kahta samanlaatuisen mielen väritystä. Sartren vapaus ei ole vapautusta; se on pelottava uutinen, että olet kirjoittamassa itsesi jokaisessa risteyskohdassa, mukaan lukien tämä. Järvihuone on todellinen. Niin on tämäkin. Minä, jonka luot tänään, on se, jonka olet vastuussa koko loppuelämässäsi — ei Jumalalle, ei perheelle, vaan henkilölle, joka jo tietää, mitä totta sanoja sanotaan.
“Ihminen ei ole mikään muu kuin se, mitä hän itsestään tekee.”
— Jean-Paul Sartre, Existentialism Is a Humanism
STO
Stoalaisuus
Teko ei koskaan ollut sinun hallinnassa.
Markus Aurelius menetti puolet niistä ihmisistä, joita hän rakasti, ennen kuin he täyttivät neljäkymmentä ja hän palasi aina samaan kirjanpitoon: mikä on minun, mikä ei ole. Järvihuone — sen laituri, sen asiakirja, sen avain jonkun muun keittiön puolella — oli aina ehdollinen. Yksi allekirjoitus, yksi kuolemantapaus, yksi loukkaantunut serkku poissa. Tämä ei ole pessimismiä; se on ainoa rehellinen ulkoisten asioiden laskenta. Sannat siinä paperiissa ovat kuitenkin täysin sinun, mikä on täsmälleen se, mikä tekee niistä ainoat asian, joiden arvoinen on suojella. Stoikot eivät neuvoneet irtautumista elämästä; he neuvoneet selkeyttä siitä, mitä sinä todella hallitset. Hallitset sanoja. Lue ne.
“Sinulla on valta mieleesi, ei ulkoisiin tapahtumiin. Ymmärrä tämä, ja löydät voimaa.”
— Markus Aurelius, Meditaatiot
EPI
Epikurolaisuus
Järvihuone mätänee ennen kuin se tyydyttää.
Epikuros ei ollut hedonisti populaarissa mielessä — hän oli tarpeettoman halun diagnoosija, ja hän tiesi, että asiat, joita hankkimme rauhoittaaksemme ahdistusta, tulevat sen uudeksi osoitteeksi. Asiakirja jaettuun veteen ei ole rauha; se on kiinnostuksen kalenteri, laituri, joka tarvitsee korjausta, serkut, jotka muistavat mitä sanoit tai et sanonut hautajaisissa loppuelämänsä ajan. Nielattu saarnaus elää nyt rinnassasi, ja se on jo raskaampi kuin suru. Turha asia ei tyydytä — se velvoittaa. Sano totta sanoja. Mene kotiin elämään, joka oli jo riittävä ennen kuin perintö tuli siihen.
“Älä pilaa sitä, mitä sinulla on, haluamalla sitä, mitä sinulla ei ole.”
— Epikuros, fragmentti 35 (attr.)
KYY
Kyynisyys
Tiedät jo, että se on ketju. Kutsu sitä niin.
Diogenesilla ei ollut kärsivällisyyttä sille hetkelle, kun henkilö sekoittaa orjuutensa valintaan, jota hän vielä harkitsee. Tiedät millä tunnilla tosi lause saapui. Tiedät kuinka kauan olet kantanut järvihuonetta sisälläsi, sekoittaen sen painon suruun. Kysymys, jonka esität — pitäisikö puhua kuolleen miehen totuudesta vai suojella omaisuutta, jonka parissa kulutät koko loppuelämäsi, vakuuttaen ja närkästyessä — ei ole kysymys. Se on epävarmuuden esitys, joka on suunniteltu tekemään luopumisesta harkituksi. Ketju on jo kaulallasi. Ainoa jäljellä oleva päätös on kutsua sitä kaulakoruksi.
“Jokaisen valtion perusta on sen nuorison koulutus.”
— Diogenes Sinopesta (attr. Stobaeus)
ISL
Islam
Allah kirjaa ylös, mitä huuliltasi lähtee hautausmaalla.
Järvihuone on puuta ja asiakirja — materiaalia, joka siirtyy, materiaalia, joka palaa, materiaalia, joka lopulta uppoaa maahan samalla tavalla kuin kaikki muukin. Mutta islamilainen laskelma minusta ei ole vain psykologinen; se on todistettu. Mitä kannat hautausmaalle ja avataatko kätesi siellä, se kirjataan saavutuksiin, joihin perintökirjeenvaihdot eivät saavuta. Koraani on eksplisiittinen siitä, että kieli on niistä elimistä, joista henkilö vastaa, ja epätosi saarnaus ei ole vain elävien haava — se on eräänlainen kuolleen poistaminen, kieltäytyminen shahadan antamisesta, jonka he ansaitsivat: että he olivat olemassa, todella, sellaisina kuin he olivat.
“Oi te, jotka uskotte, seisokaa lujasti oikeudelle, Jumalan todistajina, vaikka se olisi itseänne vastaan.”
— Koraani 4:135
